CRANIOSACRAL–terapia pähkinänkuoressa

Craniosacral-terapia on John E. Upledgerin (DO. OMM) kehittämä [upledger.com] hoitomenetelmä, jonka juuret ovat osteopatiassa. Menetelmän lähtökohtana on ns. craniosacral-järjestelmän manipulaatio. Craniosacral-järjestelmä on aivokopan ja selkärangan muodostama toiminnallinen kokonaisuus, jonka tehtävänä on tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä (cerebrospinal fluid eli CSF). Tämä hydraulinen järjestelmä toimii dura mater (lyh. dura, lat. pachymenix) -kovakalvon sisällä, joka ympäröi aivojen ja selkärangan sisäpuolta. CSF:n kierrätys duran sisällä aiheuttaa järjestelmään rytmistä paineenvaihtelua, jonka seurauksena dura-kalvo laajenee ja supistuu 6—12 kertaa minuutissa.

Tämän paineenvaihtelun aiheuttama ns. craniosacral-rytmi on tunnettavissa kaikkialla kehossa. Kyseessä on siis kehon fysiologinen tapahtuma, joka on yhtä konkreettinen kuin hengitys tai sydämen lyönnit. Tosin edellä mainittuihin verrattuna craniosacral–rytmin löytäminen edellyttää hieman enemmän harjoittelua. Harjoittelun voi aloittaa palpoimalla omaa kehoaan.

Menetelmän lähtökohtana on kehon ongelmakohtien löytäminen craniosacral-systeemin toimintaa havainnoimalla. Rytmiä palpoidessa eli tunnustellessa kiinnitetään huomiota sen tiheyteen, voimakkuuteen. symmetriaan ja laatuun. Rytmillä on oma luonteensa kehon eri osissa, ja sen palpointi on helpointa tietyissä kohtaa kehoa, ”listening stations”-alueilla.

Usein varsinainen CS-systeemin jännitys tai rajoite on eri paikassa kuin potilaan tuntema kipu tai muu vaiva. Kun ongelmakohta on paikallistettu palpoimalla, jännitys pyritään vapauttamaan kevyellä manipulaatiotekniikalla. Toisin kuin osteopatiassa craniosacral-terapiassa lihasvoimaa käytetään vähän. Ote on paremminkin kuunteleva ja ei-pakottava.


Hoitotapahtuma
Craniosacral-terapia koetaan yleensä hyvin rentouttavaksi, eikä ole harvinaista, että hoidettava torkahtaa hetkeksi. Tutkimus ja itse hoito tehdään vaatteiden läpi. Tarvittaessa terapeutti voi auttaa potilasta rauhoittumaan lyhyellä hengitys- tai mielikuvaharjoituksella.

Hoito alkaa kehon craniosacral-rytmin tunnustelemisella. Ote on pääsääntöisesti kevyt ja kuunteleva. Tarvittaessa voidaan kuitenkin (mm..ristiselän alueella) käyttää kevyitä osteopaattisia otteita. Perushoito käsittää yllä mainitun kymmenen kohdan protokollan alkaen nilkoista ja päätyen kallon luihin. Yhden kohdan (listening station) hoitoon vaadittava aika voi vaihdella minuutista tuntiin riippuen luonnollisesti ongelman laadusta. Jos yksi kohta vaatii paljon aikaa, muihin kohtiin palataan seuraavalla hoitokerralla.

Ihanteellisessa tapauksessa cranio-rytmi pysähtyy hoidon aikana, jolloin potilas rentoutuu perusteellisesti tai jopa nukahtaa. Tämän ns. stillpoint-vaiheen katsotaan edustavan tilaa, jossa keho, tai ehkä paremminkin koko psykofyysinen kokonaisuus, alkaa itse korjata häiriötiloja. Kyseessä on siis eheytyminen sanan konkreettisessa merkityksessä. Kun rytmi käynnistyy uudelleen, se on tavallisesti vahvempi ja laajempi kuin ennen: parannus on laadullinen ja määrällinen.

CS-terapian vaikutukset
Craniosacral -terapia lieventää stressiä ja lihasjännitystä ja sitä kautta vahvistaa elimistön puolustusmekanismeja ja huojentaa kroonisia kiputiloja. Sitä on käytetty myös koordinaation ja motoriikan ongelmien, tinnituksen ja migreenin hoitoon. Kallon luiden kevyen manipulaation katsotaan auttavan myös keskushermoston ongelmiin. Erityisesti Yhdysvalloissa tätä terapiamuotoa on käytetty oppimisvaikeuksista kärsivien lasten sekä autististen ja kehitysvammaisten lasten kuntouttamiseen.

CS:n kontraindikaatiot eli vasta-aiheet
Kontraindikaatioita ovat aivokasvaimet, aivoverenvuoto, aivoveritulppa, ja verisuonten laajentuma aivoissa.